"Mitä sä teet?" -Mä oon mummo.

Eilen oli jonkinsortin perinteiset joulupuuro-sessiot muutamien sukulaisten kesken.
Oli oikein mainiota.
Puhuttiin tietenkin eri perheiden perinteistä jne. ja mieleeni tulvahti padon lailla pähkinä
jota tässä olen nyt miettinyt.
Ajatelkaapa vaikkapa 40v.(Kansan älähdyksen johdosta toimitus ehdottaa edellisen numeraalin tilalle jotakin vanhempaa... esim. 60v. ) ihmistä, jolla on lapsia. Normaali työssäkäyvä ihminen jonka lapset ovat
jo aikuisia. Sitten syntyy lapsenlapsia.
Yhtäkkiä yhteiskunta ja lähipiiri olettaa aikuisen omaksuvan uusia taitoja, mummotaitoja.
Löytyykö tarve näihin taitoihin verestä tai perimästä? Kun lapsenlapsi syntyy, on aika ottaa puikot käteen?
Ilmeisesti, koska monesti tulee tunne, että isovanhempi, joka ei hallitse näitä taitoja on jollakin tapaa vähemmän mummo. Tai vaari.
En mä tiedä, mutta tätä mietin kyllä eilen.
Työväenopistoissa pitäisi urautuneille ikäihmisille, jotka ovat nyt joutuneet eläkkeelle, järjestää mummukursseja, joissa opetetaan virkkaamaan, neulomaan, tekemään outoja ruokia, järjestämään perhejuhlia, olemaan huolissaan vähän liikaa, olemaan höpsö jne. Miehille olisi ainakin kursseja, joissa oppisi tietämään kaikista maailman asioista ainakin jotain, korjaamaan mikä tahansa mekaaninen vehje sekä haltuunottamaan jonkinlaista kypsyyden tuomaa karismaa.

P.S. Mulla ei ole ollut isovanhempia elossa enää moneen vuoteen, olen kai ruostunut koko mummo-ajattelussa.