Ihastumisia ja risteilyisäntiä

Mulla on useana syksynä ollut vähän masennusta ilmassa. Johtuu valonpuutteesta, sanovat.
Muutaman alakuloisen syksyn jälkeen olen tajunnut, että syksy on hienointa ehkä koko vuodessa.
Syksyllä huomaan herkistyväni ihan eri tavalla kuin muina vuodenaikoina. Tämä ehkä osasyynä syksyiseen alakuloon, mutta myös muut tunteet ovat pinnassa.

Tajusin tänään ihastuneeni kahteen uuteen asiaan: metroon ja Ruoholahteen. Toisaalta nämä kaksi rakkauteni kohdetta ovat hyvin symbioosissa. Jostain syystä Ruoholahdesta tulee mieleen aina myös metro. Uuden ja edistyksellisen asumiskeskittymän ainoa moderni ja tyylikäs joukkoliikenne formaatti on metro, monorailien ynnä muiden luotijunien puuttuessa.
Uudet metrot sulautuvat täysin Ruoholahden muutamiin hauskoihin kaupunkisuunnitteluratkaisuihin. Itämerenkadun päässä, Kaapelin takana on uskomattoman hienoja rakennuksia meren rannalla, jotka tuijottavat suoraan Länsisataman tajuttoman kokoisia robottinostureita jotka näyttävät liikuvan kuin itsestään niiden koon vuoksi. Suuret kauhat nostavat hiilialus Pasilasta hiiltä viereisen voimalan polttoaineeksi. Metro ja Ruoholahti.

Metro on Ruoholahden kansallisjoukkoliikenneväline.

Tiedättekö mitä ristelyisännät tekevät, kun eivät ole laivoilla luomassa rahvaalle illuusiota skandinaavisesta glamourista? Ne ovat Hulluilla Päivillä juontajina. Nyt tiedätte.