Välitilinpäätös rullaportaista

Hyvää uutta vuotta vaan kaikille!
Taimitarha availee oviaan arjen kynnyksellä ja miksei availisi?

Olenpa viimepäivinä miettinyt lisää noita rullaportaita.
Muutama kuukausi sittenhän koko blogin synnytysidea tuli mulle
rullaportaissa. Siksi niiden olemassaolo on elintärkeää tälle blogille
vieläkin.

Omituista on se, että kun tuolla kaupungilla kuljeskelee, niin
sitä tietysti aika paljon menee päivittäin samoja reittejä.
Silti ainoastaan rullaportaissa sitä huomaa, että "jaa, taas mä olen tässä".
Tällainen oivallus ei yleensä tule missään muualla.

Sen lisäksi olen miettinyt seuraavaa:
Rullaportaat on ainoa joukkoliikenneväline, jossa ihmisten agressiot saattavat
purkautua samalla tavoin kuin yksityisautoilussa. Jos joku sattuu seisomaan
vähänkin keskemmällä porrasta tai peräti vasemmalla reunalla, hyötyliikkujilla
alkaa veri kiehua kun pitäisi olla se ohituskaista avoinna.
Tämän olen huomannut siten, että olen liittynyt rullaportaiden hyötykäyttäjäksi, pumppaamalla
siis portaat ylös.

Tästä aggressiojutusta johtaa seuraava ajatus. Aatelkaapas tuolla ruuhka-aikana miten vaarallinen kapistus rullportaat on.
Iltapäivällä vaikka rautatieaseman rulliksissa joku hullu tyyppi ollessaan portaiden yläpäässä
kääntyykin äkisti ja tönäisee takanaan olevan ihmisen selkä edellä muita päin. Seuraa kauhea
dominoefekti. Rullaportaita miettiessä ei nimittäin pääse eroon siitä, että jos tasapainon menettää ja lentää portaissa niin ei siinä voi hyvin käydä.
No, tällasta visiota.