Kantrin taikaa

Huomenta vaan!

Se on kummallista kun ihminen kasvaa.
On useamman kerran käynyt jo elämässä sillä tavalla, että
on ennättänyt lupailemaan itselleen, ettei koskaan ala vaikkapa
diggailemaan jostain musiikkigenrestä. Näin myös kantrin kanssa.

Mutta voi pojat! Vaikka mun kaiken järjen mukaan pitäisi olla kiinnostunut
kaikesta mitä MTVe lähettää tuutistaan, niin kuivat handclap-rytmit, nyky-RnB ja kvarttimelodiat jääkin kakkoseksi. Ykköseksi nousee toisenlaiset kvarttimelodiat.

Aijai sitä kantria! Se hiippaili tietoisuuteeni ihan mutkan kautta, pikkuhiljaa se alkoi
kuulostamaan miellyttävältä, Dixie Chics kolahti.

Sitten erästä peliä pelatessani soi ääniraidalla Whitey Shaferin nerokkaasti nimetty "All My Exes Live In Texas"! "2-0 kantrille!

Viimeisenä naulana arkkuun napsahti alkuviikosta Conan O'Brienin vieraana ollut Ditty Bops!
Kaks giltsiä, toisella mandoliini, toisella 12-kielinen ja sitte vielä viulu,kontra,runpulit!
O'Boy!

Hienointa tässähän on siis se, että joku musiikki haluamattaan viettelee. Näin kävi mulle
myös David Bowien kanssa. Tällaisissa tapauksissa on yleensä turha ruveta muille paasaamaan
ko. musiikin eduista, koska diggailun alkaminen on ollut niin omakohtainen kokemus.

NOo.. aattelin kuitenkin yrittää.