Taimitarhassa Tapahtuu...

Hei ja iltaa! Sekä anteeksipyynnöt jo etukäteen Sinulle, joka olet eksynyt tälle sivulle puutarhanhoito punaisena lankanasi. Jos astut peremmälle, kohtaat matkalla todennäköisesti musiikkiin rakastuneita individuaaleja, outoja hetkiä, puolikkaita tai ylitsevuotavia ajatuksia, hektisyyttä mutta toivottavasti myös mielenrauhaa. Tervetuloa!

tiistaina, kesäkuuta 14, 2005

Kiertue- ja proggispaitahelvetti

Hei taas! Kiireiden johdosta Taimitarha on lepäillyt pari viikkoa laakereillaan
ja odotellut pientä luppoaikaa jolloin taas antaa vettä sananparsille. (?)

Tuossa tullunna mietittyä sitä, mitä pitäisi tehdä proggispaidoille.
Kaikilla aloilla on varmaankin sellaisia sessioita joista muistona annetaan
t-paita, jossa sitten on joku päivämäärä ja nimi ko. sessiosta.
Erilaiset yhteisöt myös, kuten kuorot teettävät paitoja muistona jostain koitoksesta.
Myös konserttisarjoista ja teatteriproduktioista voi saada tällasia.

Ongelma on oikeastaan siinä, että sen funktio on vähän niinkuin abi-vaatteilla.
Ei niiden kanssa ulos voi mennä oikeen, sisällä voi olla juu ja hölkkäpaitana.
Mutta kun niitä on paljon niin näyttää vaatekaappikin vähän niinkuin ihmisen
aivokapasiteetilta: valtaosa on sitä harmaata proggis-t-paitamassaa, jota ei käytä ikinä
ja se pienenpieni aktiivinen massa on käytön ja pesukoneen välillä jatkuvasti.
Pois ei voi myöskään heittää, onhan joku senkin paidan ajatellut ja suunnitellut.
Tai jos antaisi UFFille?
Olisiko nyt sitten sekään soveliasta, että muutaman vuoden päästä Afrikan matkalla näen
katulapsen jolla on vaalean sininen t-paita jossa lukee "Saa Käyttää" ja yläpuolella piirros kuva miehestä, jolla on rempseä erektio ja sydän tarjottimella.

...


Ajatushan tässä on tärkeintä. Proggispaidalla halutaan säilyttää muisto jostain kivasta,
sen ymmärrän. Toisaalta, jos on todella ollut kivaa, niin sen varmaan muistaa ilman paitaakin.
Siitä näkökulmasta proggispaidat on vähän sama, kuin joka konsertin päätteeksi annettaisiin silkkiruusupuska, ei niitä tohdi pois heittää kun ovat ajatuksella annettu,mutta ei ne mihinkään myöskään muuten katoa.
Kyllä ihmisenä oleminen onkin sitten joskus vaikeaa!

Tiedoksi nyt kaikille, joilta olen em. kuvauksiin sopivan paidan saanut.
Se paita löytyy nyt kellarista, en heittänyt pois, jätin vain odottamaan parempaa
hetkeä!

Rakkaudella muistellen kaikkia menneitä proggiksia ja niiden paitoja