Irtokarkeista

Viikon sapattivapaa tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden käydä ostamassa vähän irtokarkkeja
ja jälleen tuli mietittyä sitä miten älyttömiä jotkut innovaatiot voivat olla.

Lähinnä tuli funtsittua sitä, miksi irtokarkit ovat sellaisia kuin ovat. En nyt puhu mausta, vaan
niistä teemoista, joissa karkit esitellään.

Miettikääs. On sellasia ällötyskarkkeja, kuten pehmeitä hämähäkkejä, matoja, örkkejä, toukkia ym.
Sitten on vähän psykedeelisempiä kuten pääkallot, suolatut kiinalaiset, King Kongin päät ja sokeroidut naiset.
Sitten on jotain vähän arkisempaa kuten ufoja, He-Manin kilpiä, veneitä, merirosvorahoja, peace-merkkejä, litteitä banaaneja ja rautanauloja.
Nörteille salmiakki tietsikannäppäimistöjä.
Eläinrakkaille eri eläinten muotoisia hedelmäkarkkeja.
Ja sitten näitä arkisimpia kuten tossut ja tennismailat.

Kenelle on voinut tulla joskus mieleen, että myisi varmaan tosi paljon, jos olisi olemassa karkki
joka on lenkkarin muotoinen, tai tennismailan.
Ja kuka on voinut olla niin sairas, että on näyttänyt vihreää valoa moiselle tuotekehitykselle.

Lapsille on varmaan tehty kysely, että minkänäköisiä karkkeja he haluaisivat syödä ja jotkut
ovat piruuttaan ilmoittaneet kaikista tyhmimmät ajatukset luodakseen tilastopiikkejä.
Aikuiset ovat sitten luulleet, että "tämä on nuorekasta ja viileätä ja uleeta" vähän samaan
malliin kuin Pirkan n. 10 vuotta sitten lanseeraama "First Choice Cola- jano ku talkkarilla"-kampanja ja pistäneet maailmalle sikasiistit lenkkari- ja tennis-irtokarkit.

Hyvä aikuiset.