Taimitarhan valistuskirjakerho osa 1: "Siitinelo ja awioliitto. Tärkeitä terweysohjeita sekä naimattomille että naineille"

Luotettavista lähteistä lainaan saatu opus vuodelta 1898 jeesaa aikansa ihmisiä pitämään oikenlaista rotia
seksi(eli avioliitto)elämässä.
Kattava kirja on "julkaistu seitsemällä kuvalla", kuten kannessakin sanotaan.
Aluksi hankaluuksia tuottaa vanhakantaisen tekstin lukeminen, mutta hetken "pettingin" jälkeen on valmis tositoimiin. Selkeytyksen takia korvaan tässä nuo "w"-kirjaimetkin hieman tutummalla versiolla.
Kirja sisältää seuraavat osat:
1. Paritusvietti
2. Miehen siitinelimet
3. Naisen siitinelimet
4. Aviollinen yhdyselämä
5. Kuukautiset
6. Veneerilliset taudit
7. Itsesaastutus

...

Näin miehen näkökulmasta huomio eittämättä kiinnittyy sanaan "itsesaastutus" jota on syytä tarkastella lähemmin.
Heti luvun aluksi selitetään tämä kumma termi:
"Tällä tarkoitetaan sitä, kun joku luonnottomalla koneellisella kiihoituksella tai muulla luonnottomalla tavalla tyydyttää sukupuolihimoaan. Pahetta sanotaan myös onaniaksi Onanin mukaan, josta Vanha testamentti puhuu (1 Mos. 38:9)."
Että näin.
Tarkastellaas lisää.
"Voidaanpa puhua "aviollisestakin onaniasta", kun katkaisemalla paritus tai varokeinoja käyttämällä siemen estetään pääsemästä sinne, mihin luonto sen on aikonut, ja siten luonnottomasti estetään hedelmöittyminen."
"Onania esiintyy monasti jo sen ikäisissä, joissa luonnollinen sukuvietti ei ole vielä voinut herätä. Pahe synnyttää liian aikaisen sukuvietin. Tavallisesti on se kevytmielisiltä tovereilta opittu"
"Mistä tuntomerkeistä tuntee onanistin?"
"...harmaankalpeasta kasvojen väristä, himmeistä silmistä, sinisistä silmänalusista, veltosta ryhdistä, kylmistä jaloista ja käsistä, jotka usein ovat kylmästä hiestä kosteat."

Ettäs tiedätte!

Juhlallisesti kirja valistuksessaan päättyy sanoihin:
"Kerran onnellisissa naimisissa ja iloiten sekä reippaan lapsilauman ymmpäröimänä, unohtaa onanisti nuoruudensynnit ja tuntien itsensä arvottomaksi ansaitsemaan tätä kaikkea siunausta, mitä hänelle on suotu, voi hän pyhän laulajan kanssa puhjeta sanomaan:
Laupias ja armollinen on Herra, kärsivällinen ja aivan hyvä.
Ei hän aina riitele, ei vihastu ijankaikkisesti, ei hän meidän tunteimme perästä tee meille,
eikä kosta meille pahain tekoimme jälkeen."

Aamen.

(Selvyyden vuoksi vielä kerran: Lainausmerkeissä edellä olleet tekstit kirjasta "Siitinelo ja avioliitto. Tärkeitä terveysohjeitä sekä naimattomille että naineille" Helsinki 1898.

Seuraavalla kerralla kirjavalistuskerhossa esittelyssä:

"Rovasti Heumannin terveys- ja rohtokirja" vuodelta 1928.

Talvi.

Näyttää jopa pysyvän yön yli maassa, näinkin rannikolla.