Tuparit

Noniin, kämppä on virallisesti kastettu!
Rakkautta ja lämpöä kaikille osanottaneille ja tervetuloa uudelleen.
Myös te jotka ette palatsissamme vielä käyneet, varatkaa audienssi
allekirjoittaneelta.

50,5 neliön kämpässä kekkeröitsi samanaikaisesti muutaman tunnin ajan 46 ihmistä eli
oli vähän tungostakin välillä.
Valituksia ei tullut, laitettiin hissiin sellainen ilmoitus kekkereistä.
Ilmoitukseen tuli illan aikana liitteitä jossa kiiteltiin ilmoituksesta
ja mahdollisuudesta pitää itsekin juhlat.
Meteli oli paikotellen kyllä helvetillinen ja taas voisin höpöttää siitä krapulista
mutta sen sijaan laitankin pari valittua kuvaa eilisestä.
Word!


Huomatkaa toisenlainen vuori joka löytyi vielä eilen eteisestä.


Makuuhuone oli koristettu tunnetun sekä ajankohtaisen amerikkalaisen juhlan
hengessä. Huomatkaa lepakko.


Pojat poussaa

Hyvää lauantaita internet!

Miksi herra Heinz?

Miksi sinappia löytyy sekä pullossa että tuubissa
mutta ketsuppia löytyy vain pulloissa?

En tiedä.

Irtokarkeista

Viikon sapattivapaa tarjosi ainutlaatuisen mahdollisuuden käydä ostamassa vähän irtokarkkeja
ja jälleen tuli mietittyä sitä miten älyttömiä jotkut innovaatiot voivat olla.

Lähinnä tuli funtsittua sitä, miksi irtokarkit ovat sellaisia kuin ovat. En nyt puhu mausta, vaan
niistä teemoista, joissa karkit esitellään.

Miettikääs. On sellasia ällötyskarkkeja, kuten pehmeitä hämähäkkejä, matoja, örkkejä, toukkia ym.
Sitten on vähän psykedeelisempiä kuten pääkallot, suolatut kiinalaiset, King Kongin päät ja sokeroidut naiset.
Sitten on jotain vähän arkisempaa kuten ufoja, He-Manin kilpiä, veneitä, merirosvorahoja, peace-merkkejä, litteitä banaaneja ja rautanauloja.
Nörteille salmiakki tietsikannäppäimistöjä.
Eläinrakkaille eri eläinten muotoisia hedelmäkarkkeja.
Ja sitten näitä arkisimpia kuten tossut ja tennismailat.

Kenelle on voinut tulla joskus mieleen, että myisi varmaan tosi paljon, jos olisi olemassa karkki
joka on lenkkarin muotoinen, tai tennismailan.
Ja kuka on voinut olla niin sairas, että on näyttänyt vihreää valoa moiselle tuotekehitykselle.

Lapsille on varmaan tehty kysely, että minkänäköisiä karkkeja he haluaisivat syödä ja jotkut
ovat piruuttaan ilmoittaneet kaikista tyhmimmät ajatukset luodakseen tilastopiikkejä.
Aikuiset ovat sitten luulleet, että "tämä on nuorekasta ja viileätä ja uleeta" vähän samaan
malliin kuin Pirkan n. 10 vuotta sitten lanseeraama "First Choice Cola- jano ku talkkarilla"-kampanja ja pistäneet maailmalle sikasiistit lenkkari- ja tennis-irtokarkit.

Hyvä aikuiset.

Taistelevat kellot

Päiviä.

Krapula, siinä sitä riittäisi analysoitavaa jo kokonaisen kotisivun verran mutta jätetään se
viisaammille. En tahdo koskea niin vakavaan aiheeseen, joku saattaisi vielä alkaa väittelemään.

Olimma eilen kiertelemässä kanttiineita.
Kullakin oli omat motiivinsa, oli synttäriä, proggishautajaista jne.
Päädyttiin Vanhalle sekalaisen ryhmän kanssa ja muisteltiin aikaisempia Vanha-reissuja.
On nähkääs niin, että joskus 4 vuotta sitten oli melkein lauantaisena tapanamme käydä joukolla tansseissa Kajal-klubilla. 4 vuotta sitten vikalla kerralla sattui kumma insidenssi ja sitä eilen muistelimme.

Pari ystävääni omisti tuolloin samanlaiset Seiko Kinetic-kellot. Jostain syystä jossain vaiheessa iltaa alkoi leikkitappelu näiden kahden henkilön välillä, joka kulminoitui näihin kelloihin. Samanlaiset kellothan ovat yhtä vahvat, eiks je?
Kävi kuitenkin niin että toinen kelloista bragasi ja kilvoittelu saatiin päätökseen.
Eilen kuulin että vielä vuosi kellojen taiston jälkeen rikkinäisen kellon omistaja piti kelloa ranteessaan toivoen sen elpyvän jossain vaiheessa. Hän ei nähkääs uskonut että tasavahvat kellot voisivat todella eliminoida toisensa.
Kummallakin on nykyään uusi kello.

On se kummallista miten ihmismuisti tallentaa monesti vähän toisarvoisia muistoja, joidenkin
ehkä tärkeämpien sijasta. Noh, onneksi blogit on keksitty!

Mt. Pyykki

Missä on Suomen eteläisin vuori?
Ruoholahdessa oli vielä tänään. Pyykkivuorella oli kokoa melkoisesti,
katsokaa nyt tota itse pyykki"koria". Tulee mieleen Atlas, heppoisilla voimilla näennäisesti aivan liian
suurta taakkaa kannattelee, raukka.


Pestiin tänään siis pyykkiä. neljä tuntia, kahdeksan koneellista. Vajaan kuukauden asumisen jälkeen uudessa palatsissamme oli tänään ensimmäinen hetki päiväsaikaan, kun kumpikin vuokralainen on samaan aikaan kotona.

Pyykkääminen on kivaa koska siinä ei tarvitse tehdä mitään. Muutenkin puhdistusformaateista se on ehkä leppoisin.
Peruslikaiset vaatteet eivät ole mitenkään ällöttäviä, edes samalla tavalla kuin likaiset lautaset. Laitat kledjut aparaattiin ja avot! puolen tunnin päästä on märkiä rättejä pinollinen. Ainoa työ on oikeastaan se kuivumaan laittaminen mutta sehän on puoliruokaa kun se varsinainen työ, eli puhdistus on jo tehty.
Vähän samanlaista kuin joku tekisi sulle hienon leivän syötäväksi ja sä laittaisit sen jääkaappiin vähäksi aikaa vielä "kohoamaan" kerätäksesi lisää ruokahalua. Tosihelppoa siis!
Pyykkäämisessä on hienoa myös se, että siinä on mahdollista pärjätä paremmin ja tarvittaessa myös retosetella tietämyksellään. Jos äidiltä tyttärelle/pojalle-väylä on ollut antoisa, tietää yhtäsuntoista pikkuniksiä, ettei vaatteet kutistu, muuta väriä tai halkea kun ne laittaa päälle pesun jälkeen!

Pyykkääminen on niitä elämän pikkuiloja joista diggaamalla elämästä voi saada onnellisen, vaikkei loton jättipotti napsuisikaan joka viikko!

ko. Blogi on nyt kunnianarvoisalla Pinserin blogilistalla, jotta käykääs pamauttelemassa tätä siellä niin saadaan Taimitarha listalla nousuun! Hyvää pe-iltaa!

Syksy tulla liihottaa

Näin on ja se näkyy siinä että päivät venyy 12 tuntisiksi tai ylikin.
Musiikin kanssa naimisissa olevat ihmiset kohtaavat melkoisen usein hiljaista epäluuloa kun
puhutaan muusikon työn ja kiireen määrästä. "Eihän siinä tarvii kuin soitella" tulee vastaan usein, mutta tulkoon.
Vastalauseeksi voisi vaikka sanoa että "sitä ei voi tietää, se täytyy kokea".
No se siitä.
Onni on että on töitä, varsinkin jos on työnarkomaanin vikaa.
Mutta kiirus oli jopa, etten blogittanut eilen mitään.

Olin tänään erään ry:n sääntömääräisessä syyskokouksessa. Näitä kissanristiäisiä on sen verran harvoin, että yllättää aina miten ihmiset muuttuvat kun joku ottaa sen nuijan esiin. Ryhti suoristuu, ihmiset puhuvat samanlaista kieltä kuin kirjoittaisivat äikän YO-novellianalyysiin ym.
Ylipäätään jengi jakautuu kahteen eri ryhmään: niihin jotka ottavat vastaan sisimässään pienen poliitikon kutsuhuudon yhdessä kokouskutsun ohella ja niihin jotka vähän hymyssäsuin ovat hiljaa ja seuraavat todellisen pikkuparlamentin toimintaa.
On höpsöä seurata kun puolet äkseeraa ja puolet supattelee ja seuraavat vähän huvittuneina mutta osittain kiinnostuneina varsinkin jos käsiteltävä asia mitenkään koskettaa omaa elämää.

Tavallaan ymmärrän miksi jotkut jäävät koukkuun siihen maailmaan. Ja kaikenlisäksi tämä tietynlainen olemus, joka sisältää kapulakielen ja rautakankimaisen ryhdin on suojattu kokousetiketillä, jonka vuoksi ihmiset käyvät läpi tämän ihmeellisen metamorfoosin silloin
kun kokousnuija otetaan esiin.

Päästiin taas vanhalla Action Sectionin kokoonpanolla harjoittelemaan tässä kuussa.
Ne jotka eivät tiedä mistä on kysymys, niin tänne.

ja sieltä ko. nimen alta löytyy yhtyeen levytyshistoriaa klippeinä yms.
Uutta materiaalia seuraa, tyyli on muuttunut mutta pelkästään rautaisempaan suuntaan.

<- :lta ->:lle
Virtalainen, Kelju, Klaus Vehmistö, Fancy Love

On etuoikeus ja luojanlykky päästä kokeilemaan omaa musiikkia näin hienojen ihmisten kanssa. Samanlaista onnenpotkua toivoisin kaikille!

No, proosaa tulee mutta nyt pistän jarrun päälle.

Ainiin, avasin eilen makuvesipullon jakoavaimella, oli nääs OIKEESTI tiukassa.
Jakoavain meni rikki.

Suhteellisuutta ja parisuhteellisuutta

Eilen kaupassa käydessäni osui silmiini seuraavanlainen myyntiartikkeli:



400g perunaa.
Pussin kyljessä vielä näpsy pikku laskentotehtävä:
"33% isompi pussi kuin normaali 300g:n pakkaus"
En tosin tiedä mikä kysymys on.

Voin kertoa teille salaisuuden. Suhteeni sipseihin on melko rakas, itseasiassa aika ajoin
lähentelee fanaattisen ihailijan tunnusmerkkejä.
Silti mun mielestäni tämän kokoisen pottusäkit on jotakuinkin älyttömiä!
Miksikö? Siksi, että todellisen sipsimaakarin tunnusmerkkeihin kuuluu pussin syöminen kertaheitolla, ei siis jätetä kaappiin nahjustumaan.
Kävimme myöhemmin samana päivänä samassa kaupassa Iiriksen, eli sen "paremman (tasa-arvoisen) puoliskon" kanssa. Kerroin hänelle mielipiteeni uudesta hittituotteesta.
Iiris oli yllättynyt.
Seuraavaksi tuli vastaan supertarjous: "14 Jacky-makupalaa 4€". Mielestäni myös tämä oli suhteellisesti liikaa.
Kun kävelimme kassoille kaljavuorten ohi seurasi dialogi:
Iiris: Onko susta myös 24 kaljapulloa suhteellisesti liikaa?
Antti: Noo ei oikeestaan.

Iiris kummasteli miehistä logiikkaa ja haastoi minut ja muutkin kaljan ystävät antamaan lempinimelle "keitto", todellisen merkityksen:
Juoda korillinen kaljaa lautaselta lusikan avustamana!

Seuraa yleinen kysymys:
Onko kukaan todistetusti koskaan tehnyt näin?
Täällä voitte tulla kaljakaapistanne ulos.
100% luottamus luvataan!

Oliko kyseessä kylmä alkuruoka vai kenties lämmitetty pääruoka?
Kertokaa kokemuksianne!
Lahjaksi saatte tyttöystäväni pyyteettömän ihailun, myös itse lupaan esittää jonkinlaista
kyseenalaista ihailua.

Ainiin..

ja vielä ilmoitusluontoisesti!
Lauantain bakkanaalien jälkeen Ruoholahden residenssiimme oli jäänyt useampi merkityksellinen esine. Jos muistat olleesi paikalla ja seuraavina päivinä on ollut sellainen olo, kuin jotain olisi unohtunut, kyseessä ei välttämättä ole krapulan turruttava unohduksen illuusio.
Itämerenkadulta saa tiedustella seuraavia esineitä tuntomerkkejä vastaan:
- kaulahuivi (omistaja löytynyt jo)
- sormus (ilmeisesti miesten, maksimissaan tunnearvoa tällä helyllä)
- reppu (sisällä bokserit, dödöä yms.)
- avainnippu (!)

Tervetuloa Löytötorille Ruoholahteen!

Bed&Breakfast

Huomenta!
Sanottakoon, että herääminen ei ole niitä lajeja jossa lähtisin kilvoittelemaan kansainvälisesti.
Mutta onhan se kiva saada kahvia sänkyyn.
Aikaisin herääminen on kauheaa, mutta heti kun on herännyt, on kiitollinen että kävi niin. Monta tuntia lisää aikaa olla ja tuijotella seiniä ja kattoa. Kun pääsin sängystä ylös, TVstä alkoi samantien SNL. Nyt tuntuu siltä että tästä on pakko tulla hyvä päivä. Kohta uimaan.

Kävin eilen katsomassa lentokoneiden laskeutumista Hki-Vantaan kentän reunalla. Ääni ja tilanteet olivat huimia, suosittelen!

Terveelliset elämäntavat

Muistan,että lukioaikoina oli muodostettu eräänlainen vastakkaisasettelu muusikoiden ja urheilijoiden välille. Tavallaan sen ymmärtää, musiikki ja urheilu koskettavat kaikkia tämän pallon ihmisiä. Ainoastaan lukioikäiset itsetiedostavat muusikonalut kokivat vastakkaisasettelun "joko tai"-tilanteena.
"Musiikki on pelastanut minut urheilulta"-sanonnalla lienee ollut jotain vaikutusta tähän.

kahdenkympin paremmalla puolella huomaa, että kroppa alkaa näyttää löystymisen merkkejä jos sille ei tee mitään. Myös rokkarin kroppa. Vietimme eilen iltaa viinin seurassa kun yhtäkkiä ovesta pelmahti sisään Mikko ja Olli, suoraan lenkiltä. Jotain hellyyttävää siinä oli.
Rokkarit lenkkipolulla. Lasi vettä ja pari oliivia, Mikolle suihkuun ja takaisin meille nauttimaan alkoholituotteita.

Terveet elämäntavat ennenkaikkea.

Ihastumisia ja risteilyisäntiä

Mulla on useana syksynä ollut vähän masennusta ilmassa. Johtuu valonpuutteesta, sanovat.
Muutaman alakuloisen syksyn jälkeen olen tajunnut, että syksy on hienointa ehkä koko vuodessa.
Syksyllä huomaan herkistyväni ihan eri tavalla kuin muina vuodenaikoina. Tämä ehkä osasyynä syksyiseen alakuloon, mutta myös muut tunteet ovat pinnassa.

Tajusin tänään ihastuneeni kahteen uuteen asiaan: metroon ja Ruoholahteen. Toisaalta nämä kaksi rakkauteni kohdetta ovat hyvin symbioosissa. Jostain syystä Ruoholahdesta tulee mieleen aina myös metro. Uuden ja edistyksellisen asumiskeskittymän ainoa moderni ja tyylikäs joukkoliikenne formaatti on metro, monorailien ynnä muiden luotijunien puuttuessa.
Uudet metrot sulautuvat täysin Ruoholahden muutamiin hauskoihin kaupunkisuunnitteluratkaisuihin. Itämerenkadun päässä, Kaapelin takana on uskomattoman hienoja rakennuksia meren rannalla, jotka tuijottavat suoraan Länsisataman tajuttoman kokoisia robottinostureita jotka näyttävät liikuvan kuin itsestään niiden koon vuoksi. Suuret kauhat nostavat hiilialus Pasilasta hiiltä viereisen voimalan polttoaineeksi. Metro ja Ruoholahti.

Metro on Ruoholahden kansallisjoukkoliikenneväline.

Tiedättekö mitä ristelyisännät tekevät, kun eivät ole laivoilla luomassa rahvaalle illuusiota skandinaavisesta glamourista? Ne ovat Hulluilla Päivillä juontajina. Nyt tiedätte.

perjantai-illan (jälki)huumaa

Miksi muuten ihminen rakentaa vaikkapa rullaportaat?
Helpottaakseen elämäänsä varmaankin, voi vaan olla ja tuijotella mainoksia. Kuitenkin moni varsinkin alaspäin mennessään kiiruhtaa portaat hyödyntämättä tätä keksintöä; portaita jotka liikkuvat itsekseen.
Ja sitten jos jotkut kiireettömät ihmiset jäävätkin omalle portaalleen, lähtee heistä valtaosa n.20m ennen alas saapumista kiirehtimään vaikka metroa ei olisikaan tulossa (koskee myös muita, kuin metron rullaportaita).

Sellaisia, jotka matkaavat rullaportaan siivellä koko matkan on yllättävän vähän.

Ihminen, hyödynnä rullaporrasta. Se on sinulle tehty.

Alkuhuumaa

Musiikilla on sitten ihmeellinen vaikutus. Olen ollut useamman päivän väsynyt kun pitäisi repeytyä paikkaan jos kolmanteenkin. Illalla matkalla kotiin metron pitkissä rappusissa (Ruoholahti) jäinkin sitten ihan paikoilleni seisomaan ja seuraamaan matkantekoa.

Yleensä on tapana harrastaa hyötyliikuntaa ja pumpata portaat ylös mutta nyt kävi toisin. Syytän Lasse Mårtensonia, joka esitti rullaportaissa ollessani kappaleen "Fasten Seatbelts". Niille jotka eivät viisun luonnetta tiedä, kerrotakoon, että se on sellainen hassu 70-lukumainen suomisamba, vähän Uunoturhapuro-elokuvien tyyliin, varsinkin silloin kun esitellään Härski Hartikaisen veneitä.
Hyvä, seesteinen olo valtasi minut ja päätin mennä kotiin ja julkaista blogin, joka kartoittaa elämääni ja ystäviäni. Niin se vaan laiffi potkii.

en tiedä miksen ole tehnyt tätä jo aiemmin. kiireinen elämä ei monesti tarjoa aikaa jollekin uudelle villitykselle, tiedätte varmaan tunteen.
jos vieläkin mietit, mistä rauhantyyssijani nimi on syntynyt
voin joskus vastata tiedonjanoisille (jos niitä ilmestyy=) . Muutamat sen varmaan tietääkin.
mutta tässä lähtölaukaus, jatkoa seuraa!