Helmi Maria Rantanen 19.5.1912 - 18.6.2005



Taimitarhaa ja sen hoitajaa kohtaa suru.
Henkilökohtaisesti tärkein isovanhempani Helmi Maria "Maija" Rantanen nukkui
pois viime yönä.
93-vuotias Maija on ollut useamman vuosikymmenen perheystävä, alkujaan äitini työkaveri, ei siis sukua.

Viimeiseen asti mieleltään virkeä Maija oli persoonallinen ja jalat maassa kulkeva realisti. Maija eli tapahtumarikkaan ja harvinaisen pitkän elämän verrattuna elintapoihin, aloitti n.12 vuotiaana tupakanpolton ja veti kuin korsteeni loppuun asti. Seilasi nuoruudessaan merillä, toimi lottanakin sotien aikaan, ja luki uskomattomat määrät.
Voitte uskoa, että vanha ihminen värikkäällä elämällä ja uskomattomalla muistilla höystettynä oli ehtymätön tarinapankki. Silti tuntuu siltä, että Maija teki vaikutuksen ihmisiin nimenomaan rehellisyydellään ja pistämättömällä persoonallisuudellaan.
Muistuupa mieleeni 92-vuotissynttärit, kun joku vieraista alkoi lausumaan Eino Leinon Nocturnea tai jotain muuta ikivihreää, Maija pisti paremmaksi lausumalla saman sananiekan vähemmän tunnettuja pornorunoja, nauroi räkäisesti päälle ja sytytti ties kuin monennen sätkänsä. Meni useammalla pala väärään kurkkuun.

Otin Maijasta ylläolevan kuvan koulun valokuvausprojektiin 5 vuotta sitten, kyseessä oli analyysitehtävä, johon kirjoitin seuraavasti:

- Lämmin Valo -

"Tämä on ainoa valokuva, jolle halusin antaa nimen, koska se on henkilökohtaisin
ja paras kuva omasta mielestäni.
Kuvassa vanha nainen makoilee pehmeän näköisellä sohvalla. Hänen yllensä paistaa
lämpimän ja turvallisen tuntuinen valo.
Ajattelin tätä kuvaa enemmän kuin muita ennen ottamista. Näin jotain poikkeuksellisen pehmeää valossa ja halusin vangita sen sellaisenaan. Päätin vielä tarkentaa hieman lähemmäs etualaa kuvan oikeasta kohteesta, vanhasta naisesta. Näin sain kuvaan
utuisemman tunnelman, joka tuo mieleen illuusion muistosta.
Kuvan henkilö on Helmi "Maija" Rantanen, perhetuttu, nykyisemmin jo perheenjäsen, joka vierailee meillä vakituisesti. Hän on kertonut satoja tarinoita värikkäästä elämästään, josta olen jo pienenä oppinut sen ajatuksen, että on löydettävä kipinä johonkin asiaan, jonka tietää omakseen. Minulle se on musiikki.
Kuten sanoin, kuva ja sen kohde ovat minulle erittäin henkilökohtaisia.
Maija täytti hiljattain 88 vuotta ja halusin ottaa hänestä valokuvan joka muistuttaisi muistikuvaa, muistoa vanhasta ystävästä kylpemässä lämpimän ja turvallisen valon alla, kuvaa joka muistuttaisi minua hänestä sitten kun hän ei enää ole keskuudessamme."

Lepää rauhassa, vanha ystävä.



Michael Jackson-oikeus voitti

Hyviä uutisia kaikille musiikin ystäville.
Poitsu on syytön ja piina takanapäin.
Taimitarha lähettää lähimmäisenrakkautta ja onniteluita
Popin Kuninkaalle ja edellisestä postista ja erään ystävän
tekstiviestistä inspiroituneena aikoo painattaa
Michael Jackson oikeudenkänyti-proggis-t-paidan, jossa teksti:

"Michael Jackson is innocent!
I know 'cos he didn't make love to me!"

Saa varmaan kopioida itsekukin.

Kiertue- ja proggispaitahelvetti

Hei taas! Kiireiden johdosta Taimitarha on lepäillyt pari viikkoa laakereillaan
ja odotellut pientä luppoaikaa jolloin taas antaa vettä sananparsille. (?)

Tuossa tullunna mietittyä sitä, mitä pitäisi tehdä proggispaidoille.
Kaikilla aloilla on varmaankin sellaisia sessioita joista muistona annetaan
t-paita, jossa sitten on joku päivämäärä ja nimi ko. sessiosta.
Erilaiset yhteisöt myös, kuten kuorot teettävät paitoja muistona jostain koitoksesta.
Myös konserttisarjoista ja teatteriproduktioista voi saada tällasia.

Ongelma on oikeastaan siinä, että sen funktio on vähän niinkuin abi-vaatteilla.
Ei niiden kanssa ulos voi mennä oikeen, sisällä voi olla juu ja hölkkäpaitana.
Mutta kun niitä on paljon niin näyttää vaatekaappikin vähän niinkuin ihmisen
aivokapasiteetilta: valtaosa on sitä harmaata proggis-t-paitamassaa, jota ei käytä ikinä
ja se pienenpieni aktiivinen massa on käytön ja pesukoneen välillä jatkuvasti.
Pois ei voi myöskään heittää, onhan joku senkin paidan ajatellut ja suunnitellut.
Tai jos antaisi UFFille?
Olisiko nyt sitten sekään soveliasta, että muutaman vuoden päästä Afrikan matkalla näen
katulapsen jolla on vaalean sininen t-paita jossa lukee "Saa Käyttää" ja yläpuolella piirros kuva miehestä, jolla on rempseä erektio ja sydän tarjottimella.

...


Ajatushan tässä on tärkeintä. Proggispaidalla halutaan säilyttää muisto jostain kivasta,
sen ymmärrän. Toisaalta, jos on todella ollut kivaa, niin sen varmaan muistaa ilman paitaakin.
Siitä näkökulmasta proggispaidat on vähän sama, kuin joka konsertin päätteeksi annettaisiin silkkiruusupuska, ei niitä tohdi pois heittää kun ovat ajatuksella annettu,mutta ei ne mihinkään myöskään muuten katoa.
Kyllä ihmisenä oleminen onkin sitten joskus vaikeaa!

Tiedoksi nyt kaikille, joilta olen em. kuvauksiin sopivan paidan saanut.
Se paita löytyy nyt kellarista, en heittänyt pois, jätin vain odottamaan parempaa
hetkeä!

Rakkaudella muistellen kaikkia menneitä proggiksia ja niiden paitoja